Uusi aamu, uusi toivo

Eilen illalla tunsin oloni taas niin toivottomaksi.  Vaikka päivämme olikin kiva kaikenkaikkiaan, höpsöteltiin mummon ja äidin kanssa monta tuntia eri kaupoissa, jonka jälkeen nautimme ihanista suomalaisista mustikoista ihanan piirakan muodossa. Ihan parhautta! Sää oli kaunis ja lämmin ja äidin takapihalla nautittiin sitten siitä, katsellen samalla iloitsevaa pikkumiestäni joka polski lasten altaassa.

Lapseni kuitenkin heräsi jo aamulla äkäisenä ja sitä jatkui aivan koko päivän. Selvästi yksi uusi uhman aalto on alkanut ja kaikesta pitää raivota, kuinka sanoin väärin tästä, kuinka hanasta ei tule kylmää vettä juuri silloin kun hän haluaa ja asenne on se, ettei hän osaa tehdä yhtään mitään itse, vaan vaatii palvelua kuin pomo konsanaan. Lisäksi se kauhea pettymys, itku ja uutena ”ihanuutena” töniminen, kun äiti ei sitten teekään juuri niin kuin hän olisi halunnut tehtävän. Jossain kohtaa jo ehdin ajattelemaan, että hän on kuin tikittävä aikapommi, joka räjähtää minä hetkenä hyvänsä.

Eilinen oli juuri kun hissi, jossa toisessa päässä oli ilo ja hauskuus, toisessa kiukuttelua ja itkua. Jokainen äiti varmaan tietää tunteen kun saat lapsen suorastaan kaoottisen tunteista sekavan päivän jälkeen sänkyyn. Jotenkin sitä ajattelee, ettei tästä tule yhtään mitään, ei elämästä, ei yhtään mistään. Välillä sitä vaan on niin väsynyt ja pettynyt että voisi itkeä. Monta päivää olen mantrannut mielessäni että ensi viikolla aukeaa tarha ja pääsemme molemmat vähän erilleen edes hetkeksi. Onneksi hyvänä hetkenä hän kertoo kuinka rakastaa ja on ihana oma itsensä, mutta nyt koetellaan äidin hermoja ja kärsivällisyyttä.maxresdefault

Tänä aamuna heräsin täynnä tarmoa ja toivoa. Olen koittanut sisäistää ajatuksen, että joka päivä on uusi mahdollisuus. Vaikka eilinen olisi mennyt kuinka huonosti, uusi aamu on aina mahdollisuus aloittaa puhtaalta pöydältä, unohtaa ne eilisen murheet ja jatkaa alusta. Aina se ei onnistu, mutta tänään PÄÄTÄN olla ottamatta itseeni mistään ja ottaa rennosti. Tänään olen täynnä toivoa ja uskoa, että kyllä ne palaset luisuvat kohdilleen jotenkin aina. Näyttäisi, että ulkona on yön aikana satanut ja kuvittelen, että se on huuhtonut viimeisetkin murheeni pois ja tästä eteenpäin on vain valoa, intoa, toivoa ja rakkautta. n-LOVE-HEART-FASHION-STVALENTIN-628x314

Viime aikoina pääni on ollut täynnä ideoita, ja olen päättänyt muuttaa elämääni. Tajusin, että lause mitä hoen ystävilleni, että elämä on täynnä päätöksiä, ei toteudu minussa itsessäni, vaan pelkoni ja vanhat muistot valtaavat mieleni liian helpolla. Annan niille liikaa valtaa ja ne vaikuttavat päätöksiini. Työtä tälle saralle riittää. Asia johon palaan varmasti tulevaisuudessa.

Näihin ajatuksiin hyvää huomenta ja nauttikaa päivästänne!

Yr57ShMl

Mainokset

2 Comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s