Kotona taas

Viime perjantaina tuli aika palata kotiin ja tässä pari päivää olen kovin halunnut tulla kirjoittamaan. Jotenkin ei vain ole ollut voimia tehdä sitä. Oloni on ollut jotenkin niin väsynyt henkisesti, tuntuu että olen solmussa tunteiden kanssa. Nyt ajattelin että koitan kirjoittaa ajatukseni, jos se vaikka helpottaisi. Tämä kirjoitus on siis itselleni, mutta jos luet tämän, koita saada selvää ajatuksistani.

Vuosi sitten lähdin matkalle ja tapasin siellä miehen. Tarkoituksenani ei ollut päätyä suhteeseen kenenkään kanssa vaan nauttia ihanasta matkasta. Lähtiessäni matkalle olin päättänyt että nyt riittää pettymykset ja miehet. Hoin sitä tehokkaasti itselleni, kunnes mieheni käveli rappuset ylös ja sai minut epäilemään. Vaikka hän oli täysin tuntematon minulle ja ensimmäinen kohtaamisemme oli vähintäänkin vaivaantunut, eikä tainnut kumpikaan tietää edes mitä sanoa, tuntui kuin hän olisi vienyt palan minusta palatessaan alakertaan. Hymyilimme siinä kuin hölmöläiset eikä kumpikaan kehdannut katsoa edes toista päin kunnolla.

Matkallani tutustuimme paremmin ja vietimme hauskaa ja matkani tarkoitus muuttui. Olisin halunnut viettää joka hetken hänen kanssaan. Olen ihminen joka ihastuu ja rakastuu helposti, mutta väärän ihmisen kanssa se ei kestä, vaan laantuu nopeaan. Niin ei kuitenkaan käynyt nyt. Pääni oli sekaisin, samaa aikaa koitin ajatella asioita järjellä ja estää itseäni rakastumasta, mutta samaa aikaa joka hetki hänen kanssaan vakuutti minulle etten haluaisi olla ilman häntä. En tiedä olenko koskaan eläissäni tuntenut oloani niin turvalliseksi kuin hänen kanssaan. Kotiin palatessani jäi oloni tyhjäksi ja raskas vuosi alkoi. Palasin kuitenkin realistisesti ajatellen kotiin että joko tämä toimii tai sitten ei.

Itse inhoan suhteen aloittamista. Aina ennen kuin oppii tuntemaan toisen kunnolla sitä jotenkin epäilee kaikkea, ennen sitä varmuutta että se on nyt pysyvää. Etäsuhteessa oleminen ei todellakaan ole helppoa. Huonot nettiyhteydet siellä päässä tekevät suhteesta vielä vaikeamman. Kokoaikainen epätietoisuus siitä koska näemme, ja mikä on tulevaisuutemme, on kalvanut mieltä. Jotenkin siihen tunteeseen kuitenkin tottui ja pikkuhiljaa elämä helpottui. Monesti vuoden aikana olen kuitenkin halunnut luovuttaa. Oloni on monesti jopa ihmisten seurassa ollut yksinäinen, yksinäisempi kuin ollessani yksin. Monesti olen miettinyt onko tämä kaiken kärsimyksen arvoista. Kuitenkin sitä on jatkettu vaan ja odotettu niin kärsivällisesti kuin vähemmänkin kärsivällisesti, että jonain päivänä nähdään taas ja ehkä jonain päivänä kaikki ratkeaa.

Treffimatkamme Turkkiin oli nyt meidän toinen tilaisuutemme nähdä, tutustua taas paremmin ja tutkailla tilannetta. Itselleni selventyi myös, että viime vuotinen päätökseni on ollut aivan oikea. Olen löytänyt hyvän miehen ja haluan, että tämä jatkuu vieläkin. Samaa aikaa oloni oli onnellinen siellä ja tunsin sen ihanan turvan taas, toisaalta levoton, koska tiesin sen loppuvan. Tuli taas päivä jolloin hän nousi taksiinsa ja minä omaani. Nyt kotona olen kuin hukassa oleva koiranpentu.missing-you-quote-1

Tunteeni seilaavat, olen jotenkin todella onnellinen ja oloni on paljon varmempi kuin ennen lähtöäni. Kuitenkin tunnen oloni turvattomaksi ja väsyneeksi. Olen jotenkin aivan poikki, eikä mikään määrä unta tai kofeiinia taida auttaa. Jostain pitäisi kerätä viimeiset voiman rippeet ja alkaa taas elää arkea normaalisti lapsen kanssa kahdestaan. Ottaa kaikesta taas vastuu yksin. Tiedän että pystyn siihen, olihan tilanne ennen lähtöäni sama, mutta jotenkin tuntuu etten halua elää yksin. En halua kerätä voimia olemaan yksin. En halua tottua taas siihen tunteeseen. Rajani on tullut vastaan.

Ehkä joku päivä sitten ollaan taas yhdessä….

 

Mainokset

2 Comments

  1. Moi!
    Löysin blogisi pari viikoa sitten,etsiessäni Alanyaan liittyviä blogeja.
    Sitten taas unohdin tämän ja nyt luin viimeisimmät postauksesi.Onko tämä mies turkkilainen vai ihan jostain muusta maasta ja treffasitte nyt Alanyassa,missä tapasitte vuosi sitten vai miten?Olisi kiva jos vielä laittaisit kuvia matkaltasi,kuvia on aina kiva katsella,kun itse en ole Alanyaan nyt kolmeen vuoteen valitettavasti päässyt lomailemaan.

    Tykkää

    1. Moi! Kiva kun palasit! Olimme siis treffireissulla, eli miehenikään ei ole turkkilainen, vaan senegalilainen. Olen siitä huono turisti, ettei minulla ole juurikaan matkalta kuvia, mutta huomasithan aiemmat kirjoitukseni sieltä matkan päältä, Pitkän kaavan treffit ja Rauhaisaa lämpöä? Koitan kasata vielä kuvani yhteen kirjoitukseen, blogissani oli joku vika pari päivää eikä uudet kirjoitukseni näkynyt.

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s