Hyvää syntymäpäivääni!

On siis se aika vuodesta että ikääni lisätään taas yksi lisää. Nyt vuosia on takana 19126215_10155497076883421_566551940_oyhteensä 32. Luku sinäänsä ei aiheuta minulle mitään tunteita, ei ainakaan minkäänlaista kriisiä ole ilmassa. Tänä vuonna syntymäpäiväni vietän elämäni parhaassa kunnossa, voin paremmin kuin vuosiin, kiitollisempana kaikesta mitä minulla on, elämääni tyytyväisimpänä ikinä. Minulla on perhe, ystäviä, opiskelen alaa josta nautin, saan rakkautta ja saan rakastaa ja elämääni kuuluu naurua ja iloa. Ainoastaan mitä toivoisin ensi vuodelle lisää on tasapainoa, rauhaa sisääni ja sitä että osaisin arvostaa itseäni ja rakastaa myös itseäni. Olkoon se tavoitteeni!

Minulla on täällä Alanyassa ollessani ollut aikaa miettiä elämääni. Matkamme täällä on ollut rauhallinen eikä ole mihinkään kiire. Kuvittelisin ainakin ottaneeni siitä kaiken irti tähän asti. En nauti turistikohteissa pyörimisestä enkä shoppailustakaan, mutta parin päivän ajan olen pyöräillyt ympäri Alanyaa. Suurimman osan ajasta pyöräilessäni, minulla ei ole hajuakaan missä olen. Minua kiehtoo oikea turkkilainen elämä ja oikeat turkkilaiset ihmiset.

Tietynlainen onneni on, että päivärytmimme miehen kanssa eivät mene yksiin, joka ei niinkään haittaa minua nyt kun tajusin että voin nauttia myös yksin. Nautin tietystä vapaudestani mennä ilman, että olen riippuvainen toisesta ihmisestä. Olenhan siihen tottunut kotonakin. Kerronpa teille muutaman hauskan tapahtuman parilta edelliseltä päivältä.

19105253_10155497076768421_1459741079_o

Toissapäivänä lähdin polkemaan epävarmana kohti keskustaa, tarkoituksenani matkata toiselle puolelle Alanyaa, Cleopatra beachin puolelle. Matkasin neljä tuntia välillä kävellen, välillä polkien. Jotenkin liikaa turisteja mieleeni, mutta ajattelin antaa sille mahdollisuuden. Joka puolelta kuuluvia erilaisia kieliä, eri näköisiä ihmisiä ja ainakin satoja hotelleja. Rannat olivat täysi ihmisiä, päivä oli kaunis.

Poljin eri reittiä takaisin ja päädyin tielle missä ei niinkään turisteja näkynyt. Iloisia pikkupuoteja, lapsia, ravintoloita ihanineen tuoksuineen. Kuten jo aiemmin totesin, en oikeastaan tiedä yhtään missä oikein menin. Totesin kuitenkin nauttivani näistä pikkukaduista enemmän kuin siitä mitä olin tullut. Ainoa häiritsevä asia oli se että tajusin että siellä minun olisi ajettava autotiellä eikä ajatus houkutellut yhtään. Poljin siis huonokuntoisilla kävelyteillä katsellen rohkeita ihmisiä polkemassa autotiellä. Voin kuvitella turkkilaisten nauraneen ohiajaessaan pelkuruuttani.

Täällä autot parkkeerataan juuri siihen mihin on tarve, eli jos on kaksi kaistainen tie, joudut ohittamaan monia autoja jotka on parkkeerattu tukkien tyyliin koko toisen kaistan. Myös skootterit ja mopot huristelevat kuin päättömät ties miten sattuu.

Eilen tein retkeni uudestaan. Tällä kertaa halusin pysähtyä niihin pikkupuoteihin katselemaan. Asunnolta lähtiessäni en löytänytkään samaan paikkaan takaisin ja päädyin ajelemaan toisia pikkukatuja. Löysin takaisin samalle kadulle sitten viimein ja tein pieniä ostoksia. Mukaan tarttui neljän kilon puolikas vesimeloni ja mekko.19126012_10155497076623421_1441162293_o 19179429_10155497076498421_1775079452_o

Olin jo lähtiessäni päättänyt, että rohkaistun ja ajan toisten tavoin autotien sivussa. Olipas kokemus sekin! Meinasin törmätä isoa ikkunalasia kuljettavaa skootteria päin. Voitte kuvitella skootterin ja miehen siihen ajamaan, joka samaa aikaa yrittää tasapainotella yli kaksi metristä ikkunalasia. Mies oli pysäköinyt tyytyväisenä siihen tien sivuun, enkä meinannut huomata sitä lasia. Onneksi olin kuitenkin valppaana ja väistin ajoissa. Ohittelin ”sivuun” pysäköityjä autoja siinä toivoen että takaa tulevat autot väistäisivät myös minua. Täällä ei ole sääntöä kännykän käytöstä ajaessa ja vähän väliä näkee ihmisten ajavan ja puhuvan puhelimessa. Yksi mies kirjoitti jopa puhelimellaan jotain kun ajoi moottoripyöräänsä. Huvittavaa oli myös kun seisoin moottoripyörän takana valoissa, toisella puolella oli bussi. Moottoripyörää ajoi mies, jolla oli kyydissään vaimo ja tyttö vaimon sylissä. Bussin ovi oli auki ja nainen puhui kuskin kanssa siinä odotellessa. Tämmösiä ei näkisi ikinä Suomessa. Selvisin kuitenkin takaisin.

Tänään poljin keskustaan taas. Halusin ostaa meille jotain hyvää syötävää illaksi, ajattelin kuitenkin hemmottelevan itseäni samalla ja menin vohveliravintolaan kahville.

19125114_10155497076218421_1333070764_o
Jääkahvini ja vohvelini tältä päivältä

Siinä istuessani kuului vierestä kamala paukahdus ja näin kuinka bussi ajoi suoraan toisen auton kylkeen. Eräs mies oli peruuttamassa autoaan parkkipaikalle ja luulisin ettei bussikuski tajunnut sen olevan niin lähellä. Mies nousi autostaan ja melkein näin höyryn nousevan hänen päästään. En mennyt uteliaana katsomaan lähempää, mutta näin tämän miehen pitelevän pölykapseliaan ja sivupeiliään. Bussikuski pysäytti bussinsa muutaman metrin päässä oleviin valoihin ja nousi autosta. Bussin hän jätti siis siihen keskelle valoihin keskelle keskustaa, tämä näyttää olevan täällä aika normaalia. Hetken miehen huusivat toisilleen siinä ja ainoa mitä ymmärsin siitä välistä oli poliisi. Molemmat alkoivat soittaa jonnekin ja katsoivat molempien autojen vahinkoja yhdessä. Noin viisi minuuttia myöhemmin bussikuski oli kävelemässä katsomaan tämän miehen autoa ja meinasi kävellä suoraan toisen auton alle. Jotenkin hellyyttävää tilaanteesta teki se, että mies kenen auton päälle hän oli ajanut, veti miehen taakse viereensä ja sanoi hyvin hellyyttävällä äänellä jotain. Ei yhtään vihaisesti enää. Seuraavaksi näin heidän naureskelevan tilanteelle. Mietin päässäni että siinäkö se tilanne oli. Lähtiessäni he jäivät selvittelemään tilannetta edelleen ja näin bussin sivussa naarmuja ja klommon ainoastaan. Jotenkin huvittava tilanne.

Polkiessani takaisin ajattelin kokemuksiani ja koen taas olevani vähän rikkaampi. Täällä se ei ole niin tarkkaa. Luulen ettei mikään ole. My kind of city!

Kävelin vielä viereisessä kaupunginosassa oleville markkinoille hakemaan meille herkkuja luonnosta. Vajaa 20 liiraa köyhempänä, mukaani tarttui jättivesimeloni, luumuja,persikoita, mansikoita, paprikaa, kurkku ja grillattu maissi. 20 liiraa on siis noin 5 euroa.

 

Nyt luulen että seura kutsuu eli rentoa syntymäpäivääni ihmiset. Kiitos että olette olemassa!

Mainokset

2 Comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s