Pari päivää Raivottarena

Voi mikä loppuviikko! Pari päivää täyttä itseinhoa, negatiivisia ajatuksia ja ärsytystä, kiitos naisellisien hormonien. Pääsen yleensä helpolla, enkä edes muista koska olisin kärsinyt PMS-oireista, aivan kamalasta turvotuksesta ja mielenvaihteluista näin paljon, mutta tässä kuussa nautin näköjään kaikesta mahdollisesta, mitä nainen vaan voi potea kuukautisiinsa liittyen, lisämausteena tietysti kaikki mahdolliset sokerinhimot!

Koulussa olin niin pahalla tuulella, että kaikki mitä tein, meni päin honkia. 98a276ca96a7b92650c86b63d3989982_typical-woman-weknowmemes-generator-typical-woman-meme_417-301Lopputuloksena oli se, että ompelukseni lensi kaaressa, niin pitkälle kun vain sain sen heitettyä. Onnekseni vain yksi luokkakaverini oli todistamassa pienoista romahdustani. Onnea oli myös se, että meillä on koulussa todella kiire. Töitä on iso pino jotka pitäisi saada ennen kesää valmiiksi, joten marssin opettajalle ilmoittamaan etten siihen ompelukseeni aio nyt koskea. Sain seuraavan homman listalta sitten.

Raivotar minussa ei hiljentynyt tai laantunut ennen kuin pääsin tarhalle hakemaan lasta ja piti vääntää hymy huulille ja olla äiti. Ja hetken olin taas oma itseni.

Eilen menin kouluun hyvillä mielin, raivoni oli laantunut. Eilen ei varsinaisesti ollut koulua, mutta menin korvaamaan poissaoloani, ja olimme kaksin luokkakaverini kanssa. Päädyimme kahville torille ja siitä jatkoimme siitä uimapukuostoksille. Hormonien aiheuttama turvotus ja uimapukuostokset ei sovi yhteen, varsinkaan tämmöiselle kroppakriiseilijälle, kuin minä. Lisämausteena tietysti kaikki se ylimääräinen iho, mitä on jäänyt 60. kilon laihtumisesta. Tiedän että olen jo ihan laiha, muttei sillä ole mitään merkitystä kun en näe sitä itsessäni. Löysä nahkani aiheuttaa minulle lähes päivittäin olon, että voisinko vain ottaa sakset ja napata sitä pois, varsinkin jaloissani ja mahassani.

Kun seisoo siellä pukukopissa, näkee itsensä edestä ja takaa. Näkee kaikki ne mitä itsessään inhoaa, edestä ja takaa, ja löytää pari uuttakin ”ihanuutta”, voi vaipua masennuksen ja itseinhon loukkuun. Sitä miettii että mitä tälle kaikelle voi tehdä. Maanantaina loukkasin polveni ollessani juoksulenkillä, joten nyt silläkään ei voi juosta, joten pakokeinoa tilanteeseen ei ollut. Juokseminen on minun terapiaani yleensä näissä itseinhon hetkissä. Iltaani ei tietenkään helpottanut tälle viikonlopulle osunut äidin vapaa. Aivan liikaa aikaa miettiä ja murehtia!

Tänään olen kuitenkin taas oma ihana itseni! Keksin nimittäin aamulla, ett18618073_10155419758053421_386684780_oä haen pyöräni vanhemmiltani ja poljin kaiken ärsytykseni pois. Ilma tänään on niin upea, ettei tuolla vilpottaessa voi olla ärtyisä! Ei saa olla! Olen ollut suurimman osan päivästä ulkona ja antanut auringon syleillä minut lämpöönsä ja elämäni hymyilee taas 🙂

 

Mainokset

1 Comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s