Sisäinen taistelu sisälläni

Ihanaa toukokuun toista päivää! Ah mikä sää!! Olen rakastunut! Olen elossa! Varoitan kuitenkin tämän päivän aiheestani, ettei se ole kevyintä luettavaa, pyydän anteeksi siitä jo etukäteen.

Aurinko siis paistaa ja ulkona on lämmin. Niin lämmin että vetäisin kesäkengät jalkaani kun lähdin hakemaan lasta tarhasta. Ja vihdoinkin, sain jättää villatakin kotiin eikä tarvinnut palella. Olen niitä ihmisiä, kun herää eloon tällä säällä, nautin niin paljon.

aabc9c91410014c4089b3386cbf36f6e
Tanssi, niin kuin kukaan ei katsoisi sinua. Rakasta niin kuin et olisi koskaan satuttanut itseäsi. Laula niin kuin kukaan ei kuulisi sinua. Elä niin kuin taivas olisi maassa.

Edes pelko järkyttävästä migreenistä auringonpaisteen käydessä silmiini ei estänyt minua. Huomasin myös stressin ja kiireen tunteen lakkaavan tuolla nauttiessa. Kotimatkalla koulusta mietin ettei ole mhinkään kiire ja kävelin rauhassa tuon vartin matkan kotiin puolessa tunnissa. Harvinaista herkkua! Huomasin myös että jalkojen ja maan tuijotuksen sijaan, katselin onnessani taivaalle ja ihmisiäkin. Onneksi taipaleelleni ei tullut isoa kiveä tai muutakaan estettä, koska olisin taatusti ollut rähmälläni tuolla kadulla. Minulla on ehkä sata asiaa mitä pitäisi tehdä, mutta annan itseni ajatella tänään, että ehtiihän sitä huomennakin.

Olen oikeasti helposti stressaava ihminen, saan paineita ihan pienistäkin ylimääräisestä, varsinkin kun muistini on mitä on. Kerron teille tarinan entisestä elämästäni. Elin vuosia välittämättä mistään, elin vaikken oikeasti elänyt. Elämäni ei ollut kiireistä vaan hyvin hidasta kidutusta. Ajattelin ettei elämässä ole minulle muuta. Silmäni seisoivat päässä, olisin voinut vain nukkua ja painoin puolet enemmän nykyisestä. Olin viettänyt monia viikkoja hoidossa, senkään auttamatta. Eri paikkakunnilla, eri vuosina. Sama jatkui ja jatkui. Elämässä oli vain pimeää ja vuosia sitä kestäneenä, siinä oman pään sisässä kituneena, ylilääkittynä, päätin etten jaksa enää. Luovutin. Rukouksistani huolimatta kukaan ei ollut parantanut minua, ja joka aamu heräsin vaikken texture-2073702_960_720halunutkaan.  Samoin heräsin silloin sairaalasta, haluttomana, enkä vieläkään löytänyt keinoa paranemiseen, enkä päässyt karkuunkaan. Tilanne jatkui vielä pari vuotta samana, kunnes eräs lääkäri päätti ettei nuoren ihmisen kuulu syödä niin monia lääkkeitä kerralla ja lakkautti melkein puolet lääkkeistäni. Parin kuukauden vieroitusoireiden jälkeen tajusin elämästä paljon enemmän. Oli kuin olisin herännyt kamalasta painajaisesta. Oli niin paljon mitä en muistanut niistä vuosista, paitsi näköjään ne asiat mitkä seuraavat haamuina vieläkin mukana. Jotenkin sitä toivoi, että katsoisin oikeasti jotain draamaelokuvaa jonkun muun elämästä, koska siltä se aika tuntui. Siitä alkoi paranemisen tie. Tästä on noin kuusi vuotta nyt.

Nelisen vuotta sitten elin eri elämää, opiskelin parturi-kampaajaksi ja olin aika

download (2)
Ei ole itsekästä rakastaa itseään, pitää huolta itsestään & ja tehdä omasta onnellisuudesta päämäärä. Se on välttämätöntä.

onnellinen. Kesällä tein positiivisen raskaustestin ja olin onneni kukkuroilla. Raskausaika ei ollut ihan niin ihanaa kun muut olivat kertoneet, mutta ajattelin että selkäkivut ja muut ovat aivan normaalia. Mitä vain kärsisin, että saisin sen pienen ihmisen. Nukuin puoli-istuvassa asennossa ja juoksin yöt pissalla. Olin vasta vähän yli puolen välin kun poikani syntyi. Sen tarkemmin menemättä yksityiskohtiin, olin todella pienen pojan äiti, joka oli suurinpiirtein margariinirasian kokoinen ja pelkäsin enemmän kuin koskaan elämässäni. Seuraavat kolme ja puoli kuukautta olivat raskaimpia ikinä. Elin suoritusmoodissa. En antanut itseni tuntea mitään. Ravasin kodin ja sairaalan väliä ja odotin sängyn vieressä. Muistan kun kävelin sairaalaan, itkin väsymystäni, olin aivan loppu henkisesti ja fyysisesti. En osannut kotonakaan olla, vaan äitinä paikkani oli sairaalassa poikani luona. Poikani päästyä kotiin meni muutama kuukausi hyvin ja nautin tunteesta, ettei ole kiire mihinkään. Sitten alkoi oireilu, vanhat tunteet nousivat pintaan ja olin todella vihainen. Väsymys ei loppunut nukkumalla ja syytin itseäni niistä tunteista. Minunhan pitäisi olla onnellinen että sain täydellisen pojan kotiin terveenä. Eikö minulle mikään riittänyt.

Tilanne on mennyt vuoristorataa sen jälkeen ja lapseni kasvoi vierelläni. Viime syksynä hain vihdoin apua, mutta sitä ei minulle suotu. Halusin päästä juttelemaan kaikesta. Oma pää ja sen kapasiteetti ei enää riittänyt ja ajattelin että kohta se sama vanha alkaa uudestaan. Pelko siitä että lapseni joutuisi kasvamaan äidin kanssa, joka ei välitä mistään, joka ei pysty tuntemaan muuta kun pahaa, antoi samaa aikaa voimaa kuin taistelutahtoa. Joka päivä tein kaikkeni, jottei lapseni vaistoaisi pahaa oloani, illalla olin aivan rättiväsynyt. Mieli oli maassa, mutta en aikonut pudota siihen kuoppaan uudestaan. Olin jo kerran voittanut tämän sairauden. En vain muistanut mistä ammensin ne voimat viimeksi, mitä tein silloin viimeksi. Taistelu itsensä, oman mielensä kanssa on vaikein taistelu. Se on kuin sinulla olisi kaksi puolta, toinen joka yrittää puolustaa kaikin voimin sitä hyvyyttä ja ihanaa, toinen taas syyllistää pienistäkin ja tekee kaikkensa masentaakseen sinua enempi. Pikkuhiljaa olen kuitenkin löytänyt taas keinot niiden kauheiden tunteiden hiljentämiseen ja voin olla taas kiitollinen hyvyyden voitosta. Joka päivä ei ole ruusuilla tanssimista ja aina tulee vastoinkäymisiä, en vain aio antaa niiden musertaa minua enää. Tiedän että oman mielen muuttaminen on vaikeaa ja vie todella paljon energiaa, mutta se on sen arvoista! Viimeisimpänä keinona perustin tämän blogin, olkoon siinä tarpeeksi valoa niin itselleni kuin muillekin ❤

Mainokset

2 Comments

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s