Haaveita

dream-bigElämä harvoin menee niin kuin sitä lapsena suunnittelee. Itse päätin, että minusta tulee lääkäri ja menen tarhakaverini Markon kanssa naimisiin ja hankimme 12 lasta, joista puolet antaisin mummoni kasvattamaksi. Mitä isommaksi kasvoin, sitä naurettavammaksi huomasin pikkuhaaveeni. Määrätietoisena kosin Markoa jopa kolmesti, kaksi kertaa hän sanoi ei ja pettyneenä löin häntä, kolmannella kerralla hän suostui, pelosta. Mutta Markon kanssa en ole nähnyt ala-asteen jälkeen. Tajusin myös, että 12 lasta olisi aivan absurdi luku ja ettei lasten hankinta, saatika kasvatus olisi niin helppoa, vaikka satukirjoissa ei sitä puolta näytettykään. Yksi pikkuvelikin oli jo ihan liian hankala. Myöhemmin sain huomata myös, että lääkärin ammattiin vaadittiin aivan hurjasti opiskelua, tunneilla istumista ja inhokkiani matematiikkaa! Joten mikään lapsuudenhaaveistani ei toteutunut aikuisena. Haaveita silloin oli vaikka mitä, muttei näin ajatellen yksikään ollut realistinen, paitsi perheen hankkiminen.

Teininä lopetin päiväni joka ilta unelmoimalla olevani joku muu. Eläväni jossain toisessa maassa ja toisenlaisessa elämän tilanteessa. Se oli hyvä tapa nukahtaa. Elin viikkoja samassa paikassa, samana versiona minusta, kunnes taas pitkästyin ja vaihdoin paikkaa ja persoonaa. Olin köyhänä orpona kadulla ja juoksentelin pitkin kattoja Lontoossa, olin laulajana New Yorkissa tai omistin ison yökerhon, mihin ihmiset jonottivat sisään. Versioita oli vaikka mitä ja se oli niin hauskaa. Koskaan en tiennyt minne mielikuvitukseni veisi minut sinä iltana. Jotenkin olen haikaillut sitä haavemaailmaa myöhemminkin, mutten koskaan todella päässyt sinne. Jotenkin mielikuvitus ja keskittyminen siihen tilaan ei ole vain riittänyt.

Aikuistuttuani haaveeni ovat olleen huomattavasti realistisempia, mutta silti saan pettymyksiä niiden suhteen aina välillä, se on kai osa elämää, näin olen ainakin kuullut. Haaveeni ovat myös muuttuneet ajan myötä useasti. Se ei kuitenkaan estä dreams1minua haaveilemasta, eikä sen pitäisi estää ketään muutakaan. Lapsuuden haaveeni saada lapsi toteutui, 12 lapsesta haaveeni kutistui edes yhteen. Toinen haaveeni, mitä en ole toteuttanut, enkä varmasti toteutakaan vielä hetkeen on oma rentoutushuone. Kävimme opiskeluaikanani vanhainkodissa tutustumassa ja siellä oli aivan ihana valkoinen huone, jossa oli rentouttava musiikki, paljon tyynyjä ja vesisänky. Aikamme siellä makoilun jälkeen ajattelin, että haluaisin itselleni huoneen, jossa rentoutua. Mihin karata stressiä ja kiirettä ja vain makoilla vesisängyssä, huoneessa joka olisi täynnä tyynyjä, hämärässä. Voisin uida siellä kun Roope Ankka konsanaan, rahojen sijaan pehmeydessä. No ehkä tässäkin haaveessa on vähän mielikuvitusta joukossa, mutta pitääkö kaiken ollakaan aina niin järkevää. Onhan niitä järjellä ajateltujakin unelmia, mutta ehkä sitä listaa ei olisi niin hauskaa lukea. Tällä hetkellä suurimpiin haaveisiini on saada suudella ja halata miestäni. Haave, jonka en koskaan ajatellut olevan samaa aikaa niin kaukana kuin lähelläkin.

1-quote-about-we-dont-stop-dreaming-and-exploring-because-w-image-coloured-background
Me emme lopeta unelmoimista ja kokeilua, koska me kasvamme vanhoiksi. Meistä tulee vanhoja, koska me lopetamme unelmoimasta ja kokeilemasta.

Tähän loppuun haluan sanoa, että oli haaveesi sitten mitä vain, kuinka typerää vain, älä koskaan lopeta haaveilemasta, älä edes vaikka se ääni päässäsi sanoisi, ettei niin voisi koskaan tapahtua!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s